Miten turvataan eteläpohjalaisten ikäihmisten oikeus terveydenhuoltoon, jos palvelut viedään yhä kauemmas?
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen suunnitelma vähentää sosiaali- ja terveyskeskukset viiteen herättää vakavan kysymyksen: miten turvataan ikäihmisten oikeus terveydenhuoltoon, jos palvelut viedään yhä kauemmas ihmisistä? Arviointiryhmän 28.10.2026 julkistaman ehdotuksen mukaan Lapuan sote-keskus suljettaisiin sekä Ilmajoen sote-keskus vuonna 2030. Kurikasta vuodeosasto on suljettu ja Ähtärin palvelurakenne muuttuu Alavuden sote-keskuksen valmistumisen myötä. Muutokset koskisivat laajasti muitakin lähipalveluja. Erityistä huolta aiheuttaa Suupohjan alueen tilanne, mistä lähipalvelut vähenevät merkittävästi.
Etelä-Pohjanmaalla kysymys on erityisen tärkeä asukkaiden taloudellisen tilanteen ja terveydentilan vuoksi. Eläketurvakeskuksen vuoden 2025 tilastojen mukaan maakunnassa maksetaan Suomen pienimpiä eläkkeitä: keskimäärin 1 872 euroa kuukaudessa, kun koko maan keskiarvo on 2 138 euroa. Monelle eläkeläiselle jokainen euro on tärkeä. Kun lääkkeisiin, asumiseen, sähköön ja ruokaan kuluu suuri osa tuloista eikä ylimääräisiin matkakuluihin ei välttämättä ole varaa. Entä ikäihmiset, joilla ei ole autoa, ajokykyä tai läheisiä apuna? Entä muistisairaat ja liikuntarajoitteiset? Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta tai osaamista käyttää digitaalisia palveluja.
Myös maakunnan sairastavuusluvut puoltavat lähipalvelujen merkitystä. Hyvinvointialueen vuoden 2025 hyvinvointikertomuksen mukaan sairastavuusindeksi oli 106,3, kun koko maan taso oli 100. Diabetesindeksi oli puolestaan 116 eli maan korkein. Pitkäaikaissairaudet edellyttävät jatkuvaa seurantaa ja hoitoa. Jos hoitoon hakeutumisen kynnys kasvaa, vaarana ovat sairauksien paheneminen, päivystyskäyntien lisääntyminen ja ennen kaikkea ihmisten tarpeeton kärsimys.
Hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on vaikea, eikä säästöjen tarvetta voi sivuuttaa. Mutta säästöjä ei voida tehdä ihmisten yhdenvertaisen hoitoon pääsyn kustannuksella, sillä myös Suomen perustuslaki velvoittaa julkista valtaa turvaamaan yhdenvertaiset perusoikeudet ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Terveysasemaa ei tarvitse olla jokaisessa kunnassa, mutta jokaisella on oltava todellinen mahdollisuus saada tarvitsemansa hoito. Pelkkä palvelun siirtäminen toiseen kuntaan ei takaa näiden oikeuksien toteutumista.
Ennen näin suuria muutoksia hyvinvointialueen on osoitettava, miten palvelujen saavutettavuus turvataan käytännössä. Vaikutukset on arvioitava erityisesti ikäihmisten näkökulmasta, eikä säästöjä voida laskea suljettavien kiinteistöjen ja vähenevien henkilöstökustannusten perusteella. On huomioitava myös se, mitä tapahtuu, jos ennaltaehkäisevä hoito heikkenee ja ihmiset joutuvat turvautumaan raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin.
Pitkän elämäntyön maakunnan hyväksi tehneillä ikähimisillä on oikeus turvalliseen vanhuuteen ja tarvitsemaansa hoitoon asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Ei voida rakentaa palvelujärjestelmää, jossa hoitoon pääseminen riippuu siitä, onko ihmisellä varaa matkustaa tai löytyykö läheinen kuljettamaan.
Taloudellisesti vaikeinakin aikoina meidän on kysyttävä, millainen hyvinvointialue haluamme olla ja millainen tunne ikäihmisille jää päätöksistämme? Maya Angeloun sanoin: Olen oppinut, että ihmiset unohtavat, mitä sanoit. Ihmiset unohtavat, mitä teit. Mutta he eivät koskaan unohda sitä, miltä sait heidät tuntemaan.
Tommi Kamppinen
Toiminnanjohtaja
Eläkeliiton Etelä-Pohjanmaan piiri ry
